Wästikivi Oy

       
 



 Verkkokauppa
 Etusivu
 Wästikivi Oy
    Historiaa
 Hiomakiven valmistus 
 Teroitusohje
 Yhteystiedot
 Linkit
 Lataa esite
 Tapahtumat
    



Hiomakiven historiaa


Lähdetiedot:
Lauri Heinonen, Längelmäen harmaa kulta
1994, Kirjapaino Jaarli Oy

Kovasinkivi eli fylliitti

Fylliitti eli savikiilleliuske on tumma kiiltävä hienoliuskeinen kivilaji. Päämineraaliainekset ovat kvartsi, maasälpä ja kiille.

Parhaimmat savikiilleliuske löydökset on tehty Längelmäen Västilän kylän metsäosuuksilla. Tarkkaa tietoa ei ole siitä milloin Längelmäellä keksittiin tämä omalaatuinen kivimuodostuma, joka on olemukseltaan sekä pehmeän halkeavaa, että teräksen hiontaan pystyvää. Mutta historialähteiden mukaan hämäläisten tiedetään ensimäisinä keksineen liuskeperäisen kiven käytön työkalujen teroittamiseen jo 1600-luvulla.



Längelmäen harmaa kulta kulkeutui ympäristökuntiin kun längelmäkeläiset vaihtoivat tuotteita esimerkiksi hauholaisten kanssa, Hauhon niini oli haluttua köysien raaka-ainetta. Myös vaeltavat kulkukauppiaat ja lumpunkerääjät kuljettivat tätä hienosyistä kiveä karkeina muotoilemattomina soiroina, Löytänän vesikivenä, ympäri maata. Kovasimet kulkeutuivat tällä tavalla aina Pietariin saakka. 1700-luvun puoliväliin mennessä kovasimista oli tullut todellinen kauppa-artikkeli. Teroitusvälineestä käytettiin kovasinsanan lisäksi muitakin nimiä, kuten vesikivi,laikka, hioin ym.

Varsinaisen tehdasmaisen tuotannon aloitti 1885-86 Aadolf Poukka , samoihin aikoihin perustivat hiomon myös G Lejman, sekä Otto Alanen ja Juho (Johan) Helander.

Kuva kirjasta Längelmäen harmaa kulta

Ennen 1. maailmansotaa kovasimia myytiin Venäjän ohella myös Viroon, Latviaan, Liettuaan, Saksaan, Turkkiin ja pienempiä eriä muihin maihin. Sodan jälkeen alettiin solmia vanhoja liikesuhteita uudelleen ja tavoitella uusia. Markkinoiden pääalueiksi muodostuivat Keski-Euroopan maat, Balkanin alueet ja Lähi-Itä. Jonkin verran vientiä oli myös Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaan. Teollinen ja teknillinen kehitys tyrehdytti väliaikaisesti kovasinteollisuuden. Kirveet, viikatteet ja puukot oli ennen pidettävä terävinä. Kovasimia tarvittiin.



Kuva LH

Nykyisin fylliitin käyttöalueina ovat hiomakivien lisäksi rakennusten ja muistomerkkien verhoilumateriaalit ja käytävälaatat. Fylliitti ei ole liukasta eikä lasimaisen kovaa. Pinta on pitävä ja se kestää sään vaihtelut.